"T" kuten "Teeku" - miksei mene suomalaistoimittajien päähän?
Kun kerrankin löytyy perussuomalaista ääntämistä lähentelevä kieli - niin miksi suomalaistoimittajat "hienostelevat imperialistien tapaan"? Kun aamu-TV:ssä korealaisilta itseltään - suurelta joukolta - taas kerran kysyttiin kuinka se äännetään niin jokainen sanoi "Teeku". Toki jotkut vain puolellatoista "e:llä".
Miksi moinen ei mene toimittajien kalloon vaan kansalaisia kuulematta he taas kerran naurahtivat: "joo, joo, ääntämistapoja on monta". Eikö kalloon mene ettei tarvitse hienostella - olla kuten amerikkalainen tai ruotsalainen - vaan ääntää kuten vain suomalainen osaa - "Teeku".
P.S. Huomasin ko. ääntämisseikan, perussuomalaisen ääntämistavan ilman indoeurooppalaista kikkailua jo -90-luvulla kun ihme kyllä ainoan kerran pääsin kunnon matkalle Työvaliokunnan mukana aina Etelä-Koreaan asti.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Suomen kieli onkin liian vaikea kieli kenenkään opiskeltavaksi, jos tuo on suurin murhe tässä maailmassa.
Am not the Finns;=J
Niin kai, suomalaisten ei nykyään pidäkään olla kiitollisia kisaisännille ja yllättää heitä iloisesti "oikealla luonnollisella puheellaan" vaan kumarrettava uusille lännen herroilleen - hienosteltava imperialistien ääntämisellä ja näin paljastaa huono itsetuntonsa.
Kyse ei ole ainoastaan "D:n ääntämiskompleksista" vaan ennen kaikkea tyhmyydestä - sillä Etelä-Koreakin kuten Suomi on kokenut kunnolla mitä on imperialismi. Suomalaiset voivat todella haltioittaa isännät - tiedän kokemuksesta - puhumalla korealaisille heidän sanojaan suomalaisittain. Mutta kai se on pikku juttu - tärkeintä on olla parempia - "hienoa"?
Ja kiitos tähän mennessä asiaan "kommentoineille" - ei tarvitse ainakaan meikäläisen alkaa paremmin todistelemaan miten ääntämis-hienosteluunkin liittyvä huono itsetunto ilmenee asianviereisissä blogi-kommenteissa:D
Tuon tuosta kuulee toimittajien ja heidän haastateltavien kielivaikeuksista; esimerkkinä tässä konkreettinen vs kongreettinen, infarkti vs infrakti!
Miten on, onnistuisiko Pertiltä vielä resitenttiehokkuus? Kokemustahan on.
Niin ja missäs muualla ne teekujen kisat kuin teekussa :)
Tuure - taidan tehdä "Jäätteenmäet" kas kun siitä on aikaa (1994) kun melkein Timon äänimääriin pääsin ( melkein 100 000 ääntä 1994 vaaleissa). Timohan sai viimeksi vain jotain 113 000. Toki voisi tulla vähän väriä ja värinää presidenttipeliinkin kun Timon haastaisin.
Ja ainakin Timon olisi - ja Timon taustavoimien - keksittävää ajanmukaisempia kansaniskulauseita kun meikäläisen kanssa joutuisi (hetkeksi) kehiin:D
Kiitos valaisevasta vastauksesta. Ajattelin vain, että jos tulisi tilaisuus äänestää toisenkin kerran :)
Iskulauseet tosiaan kaipaisivat uudistamista. Ainakin presidentinvaaleissa on omenat ja melonit hyvä unohtaa, etenkin jos mukaan tulee naisehdokkaita. Se on niin herkkä nykyään tämä maailma.
Äänestin 94 molemmilla kierroksilla
Pertti Virtasta. Rangaistiin siitä
välittömästi Martti Ahtisaarella.
Eikä se ole vieläkään lakannut...
The native finnish, Harmaasusi™
Eräs tuttavani äänesti sinua silloin vaaleissa. Hänen mielestään olit hauskin ehdokas.
Muistin virkistykseksi.
Näin on.
Koska raha-asiat ovat pinnalla, on hyvä tietää että suomen kieleen sana raha tulee oravannahasta. Kiihtelys on vanha mitta, 40 oravannahkaa, jota käytettiin rahan mittana muun muassa veronkannossa. Ennen ruplaa, markkaa ja euroa. Pohjois-Karjalassa on nykyisin Joensuuhun liittynyt kunta Kiihtelysvaara, jonka vaakunassa on 4 oravannahkaa. Kiihtelys muodostuu neljästä tikkurista (=10 oravannahkaa). Tikkurila Vantaalla taas oli turkisten vanha kauppapaikka. Mutta lausupa orava englannin kielellä - squirrel.
No-joo - Suomen sana raha tarkoitti kyllä alun
perin oravannahkaa, joka aikoinaan toimitti
fyysistä vaihdon välineen virkaa.
Tätä nykyähän raha tarkoittaa yhä maksuvälinettä.
Yhä harvemmin fyysistä, enimmäkseen kai jo vain
sähköistä heksakoodia.
Mutta mistä sana "raha" oikein tulee? Ei suinkaan
oravanahkasta.
Oravannahka on yhä vain oravannahka.
Sanan alkuperä on germaaninen:
skrahā, muinaisnorjan skrá; kuivunut eläimen nahka,
islannin skrá, nykynorjan skraa; nahanpala.
Skandinaavisissa kielissä näkyy sanan toinen käyttö-
tarkoitus: muinaisruotsin skrā; asiakirja
Sukulaissanat viro; raha...
The native finnish, Harmaasusi™
Näin on Shemu,Voit Googletella mutta jos tahdot jotain tietää,kysy Harmaasudelta.
Koko maailmahan on englanninkielistynyt tai alkuperäiskielistynyt. Monesti liikutaan rajamailla.
Eihän kukaan enää kirjoita Suomessa Jöötepori vaan Göteborg. Pietaria sen sijaan ei ole vaihdettu eikä Tukholmaa eikä Hampuria eikä Kööpenhaminaakaan.
Mediaselostajat MM-kisoissa ilmeisesti pyrkivät lähelle alkuperäistä ilmaisua. Virallinen kisakirjoitusmuoto on ihan amerikkalainen.
Jotenkin ikäviksi koen nykyisin venäläiset nimet, jotka ennen kirjoitettiin suomeksi mahdollisimman lähelle venäjänkielistä lausuntaa, esimerkiksi Medjedjev, Jeremenko. Nyt ne kirjoitetaan suomeksikin englanniksi Mededev, Eremenko.
Tärkeä tieto perussuomalaisuuden globaalista ulottuvuudesta. Kanadankin kantasana on ihan vain Kanata, niinkuin se on savoksikin.
Hienoa muuten, että kansanedustaja Virtanen kirjoittaa Puheenvuoroon. Pitää kysyä joskus toiste, että saadaanko väärinnimetty Itämeri vaikka Baltianmereksi piankin.
-----lisäys----------
Ja ihan oikeasti englannin kielen merkitys kulttuuri-imperialismissa ei ole mitätön.
Risto, hyi sinua! Se on klopaali, oikeammin lopaalitallous.
Minun isäukko, joka oli syntyny 1921, ei elläishään sanonu d:tä tai g:tä, ja hyvin pärjäs. Soli niin kova jätkä. Sitoli hauska kuunela jos se luki äähneen Pohojolan Sanomia. Kansantahtoki meile tuli, periaatheesta, mutta ei sitä kukhaan koskhaan lukenu.
No kun se on niin vaikeaa, kun kansakoulussa opetettiin kirjoittamaan vain kirjakieltä. Puheessa lausunen helpommin lopaali, niinkuin tietenkin suomessa kuuluukin lausua.
Miten Pertti lausut amerikkalaisia riepotelleen hirmumyrsky Irenen nimen? Kirjaimilla ilmaistuna.
Minun isäni oli syntynyt 1894, eikä hänen karjalaisesta suustaan myöskään löytynyt deetä eikä geetä. Messäänkin hän meni.
Näin jälkeenpäin ajatellet karjalan murteetkin ovat hyvin vivahteikkaita ja vaihtelevat pitäjästä toiseen. Isänpuolella isoisä oli äijä ja äidinpuolella taas ukko!
Joo, murteissa dee ja gee korvataan jollain toisella sanalla, tai meän murtheessa, se jätetään usein vain välistä pois. Kumminkin lukiessaan vanhat ihmiset korvasivat deen teellä ja geen koolla, ja se kuulosti niin hellyttävältä. Uuno Turhapuro puhuu sillä tavoin. Just tuossa juttelin puhelimessa yhden kemijokivartisen kanssa, joka sanoi, ettei saja, siis sada. Tornionjokivartiset sanovat, ettei ennää saa, jos vesisae on loppunu. Pohjalaiset laittavat sen r:nsä joka paikhaan.
Samaa sarjaa ruotsalaistamisvimmaa kuin ”puuttin”. Kun on selvästi ”putin”, vrt ”rasputin”, ”simputin”.
Hindin ja nepalin (sanskriittikielten) ääntiöt sekä kiinan ja vietnamin aksentit onnistuvat myös hyvin suomalaisilta, paljon paremmin kuin amerikkalaisilta ja ruotsalaisilta, joilla todellain on puhevika latinalaisiakin äänteitä tuottaessaan.
Tässä jutussa on ainekset Kuukle peräiseen hauskaan juttuun. Jos pyydän jotain henkilöä hakemaan Kuuklesta hakusanaparilla - pullshit stupp
Minulle tietty naureskellaan, etten osaa kirjoittaa. Vaikka mielestäni osaankin. Haun valmistuttua itse Kuukle kysyy punaisella Tarkoititko? pullshit stubb
... ja siitä kun nasauttaa itseään kiinnostavia kohtia, niin saattaa alkaa asiakysymyksistä ymmärtäviäkin naurattamaan.
Eli kyllä se Kuuklekin näköjään oppii tunnistamaan aidot asiat. Vai mitä?
Äänestin Sinua herra Wiiksi pressaksi jo aikoja sitten. Se oli virhe. Siis minulta, ei sinulta. Mikä on salaisuutesi? Kuinka pääsit taas "mäelle", vaikka olet niin saatanan pihalla?
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 26 kommenttia